Ilford XP2 Super on vähän erilainen mustavalkofilmi. Se nimittäin kehitetään C-41 -prosessilla aivan kuten mikä tahansa tyypillinen värinegafilmi. Testasin XP2:n kinofilmi sekä keskiformaatin versiota, joista nyt tutkiskelemme Rolleicordilla kuvaamiani keskiformaatin kuvia.
Mustavalkokuvia C-41 -prosessilla
Ilford XP2 Super ei ole niin sanotusti oikea mustavalkofilmi ja jakaakin täten mielipiteitä. XP2 on erinomainen valinta sellaisille kuvaajille, jotka haluavat kokeilla mustavalkokuvaamista, mutta joilla ei ole omalla paikkakunnallaan muita kuin värikuvien kehitysmahdollisuuksia. XP2:n negoja ei siis kehitetä perinteisillä mustavalkokemikaaleilla, vaan niillä samoilla värikemioilla mitä millä tahansa tunninkuvahenkisillä pikalabroilla on koneissaan.
Helpompi saada kehitettyä
Jos olet ikinä vienyt oikean mustavalkofilmisi siihen lähiostarin vanhaan valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi, olet mahdollisesti joutunut ostamamaan Ei-oota tai sitten filmirullasi on lähetetty erikoiskehityksenä toiseen liikkeeseen, jolloin kuvia todennäköisesti joutuu odottamaan parisen viikkoa.
Jos taas tämä ostarin valokuvausliike tekee paikan päällä omat C-41 -kehityksensä (tässä tapauksessa myös rullafilmin muodossa) pystyy XP2:n jättämään heille kehitettäväksi. Perin kekseliäs konsepti siis!
Ilford XP2 -mustavalkofilmin kuvanlaatu
XP2 näyttää testailun perusteella todella miellyttävältä! Pääosin oheiset esimerkkikuvat ovat käsittelemättömiä. Jokunen valotusvirhe tietenkin eksyi pariin kuvaan, joita lievästi korjasin Photoshopissa. Tarkennusvirheitä tuli sitten enemmänkin, mutta kummastakaan ei voi filmiä syyttää.
Tarkka ja samettinen filmi
XP2 Super on perin nopea filmi, jonka ISO-arvo on 400. Nelisataiseksi filmiksi jälki on ihan uskomattoman tarkkaa ja samettista. Nopeissa filmeissä tyypillisesti rakeisuus yleensä korostuu jo jonkin verran. Keskiformaatin kokoisissa negoissa tietenkään ei ole niin rakeinen lookki kuin kinokoossa, mutta odotin silti näkeväni edes vilauksen rakeisuudesta.
Kontrastin määrä
Kontrastia näyttäisi tämän testin ja netistä googlettelun perusteella olevan keskivertaisesti. Omat esimerkkikuvani ovat kuvattu ja kehitetty boksinopeudella, eli nelisataisena. Prässäysominaisuuksista en pysty sanomaa, mutta filmi-intoilijan intuitioni sanoo, ettei prässäys oikein kuulu tähän XP2-juttuun muutenkaan.
Boksinopeudella kuvattuna ainakaan ei synny erityisen kontrastista jälkeä. Toisaalta kuvasinkin enimmäkseen pilvisinä päivinä, jolloin ympäristön valaistuksessakaan ei ollut erityisesti kontrastia.
Sävyntoisto
Voi johtua alivalotustendenssistäni tai pilvisyydestä, mutta toisinaan sävyntoisto voi vaikuttaa aavistuksen tunkkaiselta. Toisaalta taas sävykirjo näyttää todella rikkaalta. Sävyliu’ut näyttävät toisinaan suorastaan hopeisilta.
Tasaiset sävypinnat näyttävät omasta mielestäni parhaimmalta XP2:lla. Eli kaikki sileät pinnat, joissa ei ole kovin karkeaa tekstuuria, näyttävät perin herkullisilta. Rosoiseen katukuvaukseen en ottaisi XP2:sta välttämättä.
Tyylikkäisiin potretteihin XP2 olisi varmaan erinomainen, mutta niistä minulla ei ole tähän hätään esimerkkiotoksia. Perin hyvä yleisfilmi kaiken kaikkiaan ja ylitti odotukseni kuvanlaadullaan, tarkkuudellaan ja rakeettomuudellaan. Oheiset kuvat on kehitetty ja skannattu Kameratorin LABissa.
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
