Valokuvataitelija Maria Lax tekee unenomaisia maisemakuvia, joissa vahvat värit muodostavat hänen kuviinsa vahvan tunnelman.
Kuinka kiinnostuit valokuvauksesta?
Valokuvaukseen sain ensikosketuksen vasta elokuvakoulussa, sitä ennen minulla ei ollut kuvaus- eikä taidetaustaa, sain opetella kaiken ihan pystymetsästä tulleena. Opiskelin alun perin Walesissa valtiotieteitä erikoistuen kriisinhallintaan ja strategiaan.
Sen jälkeen tein miljoonaa eri duunia, ja hakkasin päätä seinään etsien sitä kuuluisaa ”omaa juttua” ja päädyin lopulta hakemaan elokuva-alan koulutukseen. Kun sain kameran käteen kaikkien vaiheiden jälkeen, tuntui kuin hommat olisivat alkaneet loksahdella paikoilleen; tunsin että olin löytänyt jotain missä voisin olla hyvä.
Millainen koulutus sinulla on, vai oletko täysin itseoppinut valokuvaaja?
Opiskelin London Film Schoolissa elokuvantekoa jossa erikoistuin elokuvaukseen. Kamerat ja valaisu tulivat sitä kautta tutuksi. Käytimme aluksi sekä 16- että 35 mm elokuvakameroita. Meidän piti opetella valotusmittarin käyttö hyvin, sillä emme saaneet käyttää monitoreita emmekä värimääritellä ensimmäisiä töitä ollenkaan, ja filmiä annettiin tarkasti rajattu määrä. Kuvaaja oli siis ainoa henkilö joka kameran käydessä näki miltä kuva näytti, onnistumiset ja mokat näkyivät vasta kun saimme filmin takaisin labrasta.
Tämä kaikki opetti säästeliäisyyttä – mitä kuvia tarvitaan että tarina saadaan kerrottua – ja itseluottamusta, koska omien valintojen kanssa oli vain mentävä eteenpäin. Valokuvauksen aloitin vasta koulun jälkeen, liikkuvan kuvan oppeja hieman soveltaen.
Kuvissasi on mieletön elokuvamainen tunnelma. Mikä inspiroi sinua tällä hetkellä?
Kiitos! Suurimmat inspiraation lähteet löytyvät useimmiten maalaustaiteesta, käytän referensseinä usein samoja taiteilijoita joita ovat mm. Henri Rousseau, Hugo Simberg ja Tove Jansson. Kaikkien maalaukset ovat kulkeneet mukana lapsuudesta asti, ja ovat varmasti vaikuttaneet siihen, mikä oma tyyli on tällä hetkellä.
Tyyliisi kuuluu tarkalta näyttävä valaisu. Kuinka valmistaudut kuvauksiin? Teetkö luonnoksia? Kirjoitatko ideoita ylös? Etsitkö kaikki paikat etukäteen?
Yleensä kuvat lähtevät teemoista joita olen pyöritellyt mielessäni. En tee luonnoksia, vaan kirjoitan muistiinpanoja koetusta ja kuullusta joista muodostuu eräänlainen käsikirjoitus. Käytän myös yksinkertaisia avainsanoja jotka kiteyttävät mitä kuvilta haluan, niihin voi palata jos tuntuu että jokin ei toimi tai kuvat ovat menossa väärään suuntaan.
Kuvauspaikat ovat joko entuudestaan tuttuja tai löytyvät sattumalta (usein silloin kun on kiire muualle) joten merkkaan paikat ja käyn niissä myöhemmin uudestaan.
Kuinka tärkeä osa kuvankäsittely on sinulle?
Jos voisin valita, en käsittelisi kuvia ollenkaan koska olen todella laiska istumaan tietokoneen ääressä. Pyrin tallennusvaiheessa saamaan kuvat mahdollisimman lähelle lopputulosta ja pidän otosten määrän minimissä.
Mikä on itsellesi tärkein varuste kamerarepussasi?
Periaatteessa kaikki on korvattavissa, mutta koska kuvaan usein pitkällä valotusajalla niin jalusta on varmasti tärkein. Ja pieni taskulamppu tai vastaava on todella hyödyllinen pimeässä, nimim. unohtamisen ja kantapään kautta.
Ketä kuvaajia sinä itse ihailet, ja miksi juuri näitä?
Larry Sultanin värit, tapa käyttää valoa sekä henkilöiden tarkka asettelu kuvissa on uskomattoman hienoa – ja pidän tavasta jolla kuvaajan läsnäolo on koko ajan hieman epämukavalla tavalla aistittavissa.
Esko Männikön töihin tutustuin vasta aloitettuani valokuvauksen, pidän hänen tavastaan kohdata henkilöt kuvissa. Työt puhuttelevat myös siksi että Männikkö kuvasi osin niitä paikkoja ja sitä maailmaa minkä katoamista itse tallennan.
Salvatore Vitale on italialainen valokuvaaja joka käsittelee töissään samanlaisia aiheita ja on visuaalisesti aika lähellä omaa tyyliäni. Tutustuimme töidemme kautta ja hän on nykyään tärkeä henkilö jonka mielipiteisiin luotan ja jonka neuvoa kysyn kun teen uusia kuvia.
Mihin viimeaikaiseen kuvaasi olet erityisen tyytyväinen ja miksi?
Aloitin tekemään uutta kuvasarjaa tänä kesänä taiteilijaresidenssissä Islannissa, ja sieltä otetuista kuvista muutamaan olen erittäin tyytyväinen. Syitä on useita; tällä kertaa sarjan teema on hieman synkempi ja halusin muuttaa ilmaisuani hieman uuteen suuntaan, jossa koen onnistuneeni.
Kuvauspaikat olivat kaikki sellaisia jotka näin ensimmäistä kertaa ottaessani kuvaa ja osa hetkistä tapahtui todella yllättäen, jonka vuoksi oli haastavaa pitää yhtenäinen tyyli – lisäksi Islanti on hieman vaikea kuvauskohde sikäli että sieltä otetuilta kuvilta ei voi välttyä, ja on todella houkuttelevaa vain taltioida uskomattomia maisemia kauniissa valossa.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sinulla on valokuvauksen suhteen?
Akuuteimmin haaveissa ovat soolonäyttely jossa on valokuvia sekä videota ja valokuvakirja jossa mukana on tekstejä joiden pohjalta kuvat ovat syntyneet.
Kuvaan uutta valokuvaprojektiani Suomessa vielä kaksi viikkoa, jonka jälkeen lähden hetkeksi takaisin Lontooseen, jossa kuvaan ainakin yhden videoprojektin ja vedän työpajan entisellä koulullani. Liikkuva kuva jäi hetkeksi taka-alalle mutta kiinnostavia työtarjouksia on tullut tänä vuonna muutamia ja uskon että tulevaisuudessa siirryn yhä enemmän videoiden pariin – valokuvausta kuitenkaan unohtamatta.
Lisää Maria Laxin töitä löytyy täältä: Portfolio / Instagram
