Syväterävyyden hallinta valokuvissa
Mitä isompi aukko, eli pienempi f-arvo, on käytössä, sitä pienempi alue syvyyssuunnassa on terävää. Tarkennusalueen ulkopuolella olevien epäterävien alueiden piirrosta puhuttaessa käytetään nimitystä bokeh.
Mitä isompi aukko, eli pienempi f-arvo, on käytössä, sitä pienempi alue syvyyssuunnassa on terävää. Tarkennusalueen ulkopuolella olevien epäterävien alueiden piirrosta puhuttaessa käytetään nimitystä bokeh.
Objektiivissa oleva aukko (aperture) määrää, kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Aukon valinta vaikuttaa ratkaisevasti syväterävyyteen (depth of field). Syväterävyys kertoo kuinka iso alue maisemasta on tarkka syvyyssuunnassa.
Korkeampaa ISO-arvoa joutuu yleensä käyttämään kun kuvataan hämärässä ilman jalustaa tai kun halutaan saada nopeampi suljinaika. Digikuvauksessa ISO-arvo kertoo kuinka herkkä kenno on valolle. Samat periaatteet pätevät kuten filmikuvissa, eli mitä matalampi iso-arvo, sen vähemmän herkkä kenno on valolle ja kohina on pienempää.
Suljinaika eli valotusaika määrää sen, kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle tai filmille. Tämä aika ilmaistaan kamerassa sekunteina.
Valotukseen vaikuttaa kolme tekijää, joista puhutaan usein valotuksen pyhänä kolminaisuutena, tai kultaisena kolmiona. Nämä kolme tekijää ovat ISO-arvo, aukko ja suljinaika.
Kuten valokuvaamisessa yleensä, myös dokumentaarisessa kuvauksessa on kyse sarjasta mahdollisimman hyvin valittuja hetkiä. Koska digitaalikuvaus mahdollistaa kokonaan erilaisen määrän valotuksia filmikuvaukseen verrattuna, on monestakin syystä järkevää ottaa jokaisesta kuvaamastasi tilanteesta 2-3 kuvaa. Näin saat hieman pelivaraa, jos muuten onnistuneessa kuvassa joltain kuvan keskeiseltä kohteelta on vaikkapa silmät kiinni. Kahdesta kolmeen kuvaa on riittävän hyvä vakuutus, mutta se ei täytä korttiasi liikaa turhilla kuvilla.
Valottaminen hyvässä valossa, kuten sopivasti pehmentyneessä valossa hieman pilvisenä päivänä, on kohtalaisen helppoa. Voit käyttää kameraasi esimerkiksi valiten aukon manuaalisesti, ja antaen kameran hienosäätää valotusta tai ISO-arvoa mittauslukeman mukaan. Jos valo on hyvin tasainen, voi olla järkevää laittaa kamera manuaalitilaan, ja kuvata valomittauksesta välittämättä, kuitenkin kuvien histogrammia tarkkaillen.
Pelkällä luonnonvalolla kuvaaminen vaatii optiikalta rutkasti valovoimaa. Tällä hetkellä zoomit tarjoavat pääsääntöisesti maksimiaukkoa f2.8. Jos valoa on hyvin minimaalisesti, tämä alkaa olla liian vähän. Teoriassa voit nostaa kamerasi herkkyyttä vaikkapa lukemaan 12 800 asti, mutta viimeistään siinä vaiheessa kohinan määrä alkaa nousta ongelmaksi. Vaihtoehtoina on siis käyttää salamaa mahdollisimman viisaasti, joko katon kautta heijastaen tai kamerasta irrallaan, tai vaihtaa optiikaksi kaksi aukkoarvoa valoisampi kiinteän polttovälin omaava optiikka, jolloin ISO-lukemaksesi tuleekin enää 3200!