Pic-Time on galleria-alusta, joka on suunniteltu nimenomaan valokuvaajille ja videokuvaajille. Olen käyttänyt sitä itse jo pidempään ja tässä artikkelissa haluan kertoa tästä kokemuksia.
Suurimmat opit ovat liittyneet
päätöksentekoon, eivät varsinaisesti valokuvaukseen. Osaan nykyään tunnistaa paremmin tilanteita, jolloin kannattaa odottaa tai jatkaa pidemmälle, mitä kannattaa pakata reppuun ja mistä on parasta luopua.
Kuvaa aluksi 80% hääparille ja sitten 20% sinulle itsellesi. Tämä yksi viidesosa, jotka kuvaat itsellesi, ovat sellaisia kuvia, joista pidät itse välittämättä hääparin mielipiteestä.
On hyvä harjoitus miettiä mitkä kuvan säädöt ovat enempi yksilöllisiä ja mitkä taas luonteeltaan yleismaailmallisempia. Itse suosittelen jättämään ainakin kuvan valotuksen ja valkotasapainon presetin ulkopuolelle
Minulle on tosi tärkeä että yksityiskohdat ovat huolellisesti toteutettuja. Saatan elokuvan aikana ihastella ääneen jos joku puku on upeasti liikkuva, laskeutuva ja kokonaisuus on täydellinen. Usein kyllä sarjan juoni jää yksityiskohtien jalkoihin omassa katselussa mikä tietty on vähän harmi. Pidän vähän dramaattisista jutuista!
Kuvien kyky vangita ja välittää tunteita on (ainakin omasta mielestä) syy, miksi niin moni on kiinnostunut valokuvauksesta. Tunteita voi välittää kuvissa monen keinon kautta – ihmisten ilmeillä, asennoilla, kuvan sommittelulla, valotuksella ja värimaailman käsittelyllä. Parhaat kuvat syntyvät, kun kaikki nämä asiat ovat kohdillaan. Tämä on yksi asia jota jatkuvasti yritän kehittää kuvissani.
Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.
En kulje kuvauslista mukanani, koska silloin minulta saattaisi jäädä huomioimatta kaikki ne hetket, jotka tekevät juuri sillä hetkellä kuvaamistani häistä ainutlaatuisen. Sen takia vierastankin Pinterestin hääidealistoja enkä tykkää kopioida potreteissakaan muiden ideoita, ainakaan kirjaimellisesti ja listasta katsoen. Pyrin aina taltioimaan sellaista raakamateriaalia, jonka avulla voin kertoa hääpäivän tarinan sellaisena, kuin se tapahtui.
Kun kuvaa häitä työkseen, valmistautuminen on jatkuvaa ja siitä on oikeastaan tullut jo tietynlainen elämäntapa. Kesä on Suomessa hääkuvaajan tärkein sesonki, joten valmistautuminen kesään alkaa jo sillä, etten esimerkiksi varaa lomamatkoja tai sovi menoja vaikkapa kavereiden mökeille kesäviikonlopuille. Lähtökohtaisesti pyrin pitämään (kesä)viikonloput varattuna hääkuvauksille.
Kuva syntyi tavallaan sattumalta. Syyskesällä ajellessani kuvauskeikoille olin katsellut aamun usvaisia niittyjä ja järviä ja haaveillut pääseväni kuvaamaan hääpotretteja sellaisissa olosuhteissa. Kyselinkin muutamia pareja lähtemään mukaan aamuvarhaisella toteutettavaan trash the dress -henkiseen kuvaukseen, mutta en oikein saanut vastakaikua omalle innostukselleni. Ajatus unohtuikin joksikin aikaa, kunnes eräänä aamuna näin yksinäisen veneen rannassa usvan keskellä.
Päätimme Kamerakoululla auttaa kaikkia 2014 häitään viettäviä listaamalla Suomen Top 10 hääkuvaajaa vuodelta 2013! Absoluuttiseen järjestykseen emme heitä voi laittaa, koska kokonaisarvosana tulee laadun lisäksi hinnasta, asiakaspalvelusta, tyylistä ja kuvausfilosofiasta ja itse kukin arvostaa eri asioita
Kuten valokuvaamisessa yleensä, myös dokumentaarisessa kuvauksessa on kyse sarjasta mahdollisimman hyvin valittuja hetkiä. Koska digitaalikuvaus mahdollistaa kokonaan erilaisen määrän valotuksia filmikuvaukseen verrattuna, on monestakin syystä järkevää ottaa jokaisesta kuvaamastasi tilanteesta 2-3 kuvaa. Näin saat hieman pelivaraa, jos muuten onnistuneessa kuvassa joltain kuvan keskeiseltä kohteelta on vaikkapa silmät kiinni. Kahdesta kolmeen kuvaa on riittävän hyvä vakuutus, mutta se ei täytä korttiasi liikaa turhilla kuvilla.
