Järjestelmäkameran tarkennusasetukset ja terävien kuvien saaminen voivat aiheuttaa kuvaajalle harmaita hiuksia. Yllä olevalla videolla ja tässä artikkelissa väännetään ihan rautalangasta yksi järjestelmäkameran eniten väärinymmärretyistä asetuksista.
Kun hahmotat tämän asetuksen, saat tehtyä entistä terävämpiä kuvia ja ymmärrät kameraasi vieläkin paremmin. Selvitetäänpä asia siis kerralla kuntoon.
Syväterävyys ei ole sama asia kuin tarkennus
Aloitetaan termistä nimeltä syväterävyys, englanniksi depth of field, lyhennettynä dof.
Valo- tai videokuvauksessa meillä voi olla käytössä niin sanottu kapea syväterävyys, joka tarkoittaa, että kuvasta vaan pieni osa on terävää yhdellä kertaa. Tausta sumenee hyvin voimakkaasti.
Vaihtoehtoisesti voimme käyttää pitkää syväterävyyttä, jolloin yhdellä kertaa isompi osa kuva-alasta on terävää samaan aikaan. Tämä on kätevää silloin, kun halutaan näyttää laajempi maisema ja pitää kaikki elementit enemmän tai vähemmän terävinä.
Jo pienellä aukon muutoksella on yllättävän suuri vaikutus siihen, mikä kuvassa näyttää terävältä. Havainnollistava esimerkki tästä löytyy alta. Huomioi erityisesti miten yksityiskohdat ruusun takana sumenevat kapealla syväterävyydellä.
Yleinen virhe kameran tarkennuksessa
Tähän väärinkäsitykseen törmään jatkuvasti. Kuvitellaanpa tilanne: Haluat kuvassa kaksi kohdetta teräväksi yhtä aikaa. Vaikuttaa loogiselta mennä kameran asetuksiin ja valita sieltä tarkennusalueeksi isompi laatikko, jotta kamera “näkisi” molemmat elementit.
Mutta kun otat kuvan, huomaat että toinen kohde on edelleen pehmeä. Tämä virhe on hyvin luonnollinen – laatikko antaa helposti mielikuvan, että kaikki sen sisällä olisi terävää.
Todellisuudessa laatikon koko ei muuta syväterävyyden määrää. Valokuvauksessa tarkennus kertoo vain, mistä kohdasta syväterävyys lähtee muodostumaan. Jos kohteet ovat eri etäisyydellä kamerasta, ne eivät suurella aukolla kuvattaessa voi olla molemmat teräviä.
Lue myös: Näillä vinkeillä saat otettua teräviä kuvia millä tahansa kameralla
Aukon vaikutus kuvan terävyyteen
Kun halutaan enemmän syväterävyyttä, täytyy käyttöön ottaa pienempi aukko. Aukon vaihtaminen pienemmäksi on ainut tapa saada enemmän terävyyttä kuvaan, eli laatikoiden kokojen muuttelusta ei ole tilanteessa apua.
Kun pienennät aukkoa (esim. f/2.8 → f/8 → f/11)
- tausta muuttuu vähitellen terävämmäksi
- syväterävyys kasvaa
- useampi kohde osuu terävälle alueelle samaan aikaan
Miksi näitä tarkennuslaatikoita sitten on olemassa? Palataan siihen pian, mutta puhutaan ensin hetki kameran erilaisista tarkennustavoista.
Kameran tarkennustavat: kertatarkennus, jatkuva tarkennus ja manuaalitarkennus
Kamerasta riippuen tarkennukset kulkevat hieman eri nimillä. Canonissa ne ovat one shot eli kertatarkennus, servo eli jatkuva tarkennus ja manuaalitarkennus.
Mikä näiden erot ovat ja missä tilanteissa mikäkin olisi paras valinta?
Kertatarkennus
Kertatarkennus tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kamera tarkentaa kohteeseen kerran. Kun painat laukaisimen puoliväliin, kamera lukitsee tarkennuksen ja sen jälkeen voit vielä vaihtaa sommittelua. Käytännössä tämä toimii erinomaisesti sellaisissa “helpoissa” kuvaustilanteissa, joissa kohde on paikallaan.
Jatkuva tarkennus
Toinen vaihtoehto on jatkuva tarkennus. Se tarkoittaa, että kun kameran suljin pidetään puoleen väliin painettuna, kamera pyrkii tarkentamaan jatkuvasti. Jos meillä olisi kyseessä kameraa kohti juokseva henkilö, tällä tavoin voitaisiin pitää kohde terävänä, vaikka se liikkuisi lähemmäksi kameraa.
Tämä on siis mainio valinta esimerkiksi eläinten, urheilun, pienten lasten ja muiden liikkuvien kohteiden kuvaamiseen.
Manuaalitarkennus
Viimeisenä jäljellä on vielä käsin- eli manuaalitarkennus. Manuaalitarkennuksessa tarkennus säädetään käsin objektiivin renkaalla. Monissa objektiiveissa on suoraan mahdollisuus kytkeä manuaalitarkennus (MF-AF) päälle.
Aloittelijan kannalta näkisin, että manuaalitarkennus ei ole yhtä olennainen tapa kuin kaksi edellistä, sillä valtaosan kuvaustilanteista voi hoitaa automatiikalla.
Käsin tarkentaminen tulee hyödylliseksi tilanteissa, joissa kamera ei löydä tarkennuksen kohdetta muuten. Näin voi käydä jos kuvataan esimerkiksi lasia tai vaikkapa puun oksan lehtiä – silloin kamera ei aina osaa tulkita, mihin kohtaan halutaan tarkennuksen osuvan.
Manuaalitarkennus vaatii harjoittelua, mutta edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa se on ylivoimaisesti tarkin vaihtoehto.
Milloin käyttää mitäkin tarkennustapaa?
Tässäpä vielä yhteenveto tarkennustiloista ja niille sopivimmista tilanteista:
- Liikkuva kohde → jatkuva tarkennus
- Kohde on paikallaan → kertatarkennus
- Vaikea tilanne, jossa automaatti harhautuu → manuaalitarkennus
Useimmissa tilanteissa automaattitarkennus toimii hyvin, kunhan valitset oikean tilan.
Tarkennuslaatikoiden tarkoitus
Nyt kun tarkennuksen periaatteet on käyty läpi, voidaan palata takaisin tarkennuslaatikoihin. Paras tapa ajatella laatikkoa on tämä:
Laatikon koko kertoo, kuinka laajalta alueelta kamera saa valita sopivan tarkennuspisteen.
Laatikon koon muuttaminen ei siis vaikuta terävyyden määrään, vain kameran valinnanvapauteen. Jos kuvaat laajaa maisemaa pienellä aukolla, kokonaisuuden kannalta ei ole juurikaan merkitystä, mihin kohtaan tarkennus täsmälleen osuu.
Sen sijaan suurella aukolla (esim. f/1.8) syväterävyys on äärimmäisen kapea, jolloin voi olla tärkeää valita tarkennuksen paikka hyvin tarkasti, ettei kamera tarkenna vahingossa väärään kohtaan.
Kasvojentunnistus ja älykkäät tarkennusominaisuudet
Useimmissa moderneissa kameroissa on erinomainen kasvojentunnistus tai jopa silmäntunnistus (Eye AF). Tämä ominaisuus:
- seuraa kasvoja automaattisesti
- pitää tarkennuksen oikeassa kohdassa myös liikkeessä
- on valtavan hyödyllinen erityisesti potrettikuvauksessa
Kasvojentunnistus poistaa kuvaajalta yhden huolen ja antaa vapautta keskittyä tilanteeseen ja valoon. Tämä on mielestäni äärimmäisen kätevä ominaisuus, jota käytän itse potrettikuvaajana jatkuvasti.
Yhteenveto: näin hyödynnät tarkennusasetuksia oikein
Laatikon koko ei siis mielestäni ole niin tärkeä valinta. Huomattavasti oleellisempaa on ymmärtää syväterävyyden käyttäytymistä ja sitä kautta paljonko kuvassa on terävää aluetta.
- Tarkennus määrittää paikan, ei syväterävyyden määrää.
- Syväterävyyteen vaikuttaa vain aukon koko.
- Pienempi aukko = enemmän terävyyttä.
- Valitse tarkennustapa tilanteen mukaan.
- Tarkennuslaatikon koko kertoo vain, mistä kamera saa etsiä sopivan tarkennuspisteen.
Kun nämä asiat ymmärtää, kameran käyttö helpottuu ja muuttuu huomattavasti loogisemmaksi. Pienillä muutoksilla tarkennustottumuksissa voi olla valtava vaikutus kuvien onnistumisprosenttiin.
Kamerakoulu auttaa valokuvaajia ottamaan entistä hienompia kuvia inspiroivien verkkokurssien avulla. Valokuvauksen opiskelu ei ole koskaan ollut näin helppoa.
