Tällä kertaa filmiarvosteluissa onkin jotain vähän erikoisempaa! Street Candy ATM 400 on markkinoiden uusin indie-henkinen kinofilmi. Se on hyvä osoitus siitä, että filmi ei ole niin kuollut ja kuopattu kuin moni ehkä luulee.
Uusia filmejä markkinoilla
Isommatkin valmistajat tuovat markkinoille uusia filmejä ja sen lisäksi vähän väliä pienempienkin valmistajien toimesta putkahtelee markkinoille kokeilemisen arvoisia tuotteita. Kaikillehan lienee jo tuttu mm. JCH Street Pan 400 ja Kosmo Foto Mono -filmit. Näkisin Street Candyn eräänlaisena jatkumona vastaaville filmeille, jotka todistavat miten innokas yhteisö filmikuvaamisen taustakulisseissa pyörii.
Street Candyn alkuperä
Street Candy ATM 400 on uudelleen paketoitua valvontakamerafilmiä. Sitä käytettiin muinoin pankkiautomaattien kameroissa, mutta tätä nykyähän sekin hoituu tietenkin digitaalisesti. Tästä johtuen jonnekin päin maailman filmivarastoa on jäänyt kyseiseenkin tarkoitukseen valmistettua filmiä melkoinen ylijäämä.
Mikäs sen hienompaa kuin kierrättää vanhat varastot ja tehdä niistä uusi tuote filmikuvaajille! Kierrätystä parhaimmillaan. Tuotteen taustalla on On Film Only -YouTube -kanavan (tunnettiin aiemmin nimellä One Year with Film Only) Vincent, jonka pohjaton intohimo filmikuvaamista kohtaan mahdollisti Street Candyn synnyn.
Street Candy on lomo-henkisen katukuvaajan valinta
Vaikka Street Candy ei olekaan alun alkaen suunnattu kinofilmikuvaajille, sopii se kuitenkin erittäin hyvin aavistuksen kokeellisempaan mustavalkokuvaukseen. Katukuvaukseen, johon nimikin viittaa, se käy mainiosti.
Kuvanlaatu
Street Candy ei ole niin ennalta-arvatta ja kliininen kuin ikivihreät HP5:t ja T-Maxit. Sävyntoisto on kiinnostava ja ihan kauniskin kyllä, mutta sisältää ripauksen sattumanvaraisuutta. Mielestäni Street Candy sopii aavistuksen Lomo-orientoituneelle kuvaajalle, joka ei halua aivan kliinisen siloiteltua jälkeä.
Kontrastia filmissä piisaa ja jälki on jokseenkin rouheaa, joskin kuitenkin hienorakeista. Jotain tuttua Street Candyn lookissa on, mutten osaa täysin sanoa mistä se johtuu. Tavallaan se muistuttaa hieman Silberraa, joka oli myöskin aavistuksen yllätyksellinen sävyntoistoltaan.
Street Candyn kehittäminen
Valmistaja suositteli kehittämään negat kuten HP5:n, joten etenin tottelevaisesti näillä ohjeilla menestyksekkäästi. Itse emusio on erittäin ohut, eikä se sovi prässättäväksi kuin korkeintaan 1—2 aukkoa. Itse kuvasin boksinopeudella, eli nelisataisena.
Liika prässäys saattaa kuulemma olla liikaa ohuelle emulsiolle. Myös itse filmi on erittäin ohut. Kumpikin johtuu käyttötarkoituksesta ja säästösyistä. Valvontakamerafilmin pitää tietenkin olla mahdollisimman kustannustehokas, joten emulsion tulee olla ohut ja itse filmiäkin täytyy mahtua yhdelle kerälle mahdollisimman paljon, jonka takia filmi ei voi olla paksuimmasta päästä.
Filmin rajoitteet
Prässäysmaanikoille Street Candy ei siis ole ihanteellinen valinta, mutta jos haluaa kuitenkin kontrastia ilman prässäykseen turvautumista, kannattaa Street Candyyn tutustua. Filmin ohuus ei välttämättä ole lainkaan huono asia, sillä se on erittäin helppo ladata kehitysspiraaliin.
Testikuviani ei ole käsitelty lainkaan, jotta niistä näkisi realistisesti minkä näköistä jälkeä Street Candy tekee. Kontrastia ei siis ole säädetty lainkaan.
Mistä ostaa ja mitä maksaa?
Koska kyseessä on indie-filmi, sitä ei varmaankaan tulla Prisman hyllyllä näkemään. Helpoin tapa lienee tilata suoraan valmistajan verkkosivuilta osoitteesta www.oneyearwithfilmonly.com/street-candy-film. Street Candy ei ole ihan kalleimmasta päästä. Viiden rullan paketti maksaa ainoastaan 30€, eli kilohinta on kyllä ihan kohdillaan.
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
