Oli pimeä joulukuinen ilta ja olin suuntaamassa juhliin. Mieleni teki kuvata Rolleicordilla mustavalkokuvia, joten kaipasin pykälää nopeampaa filmiä. Kurkkasin jääkaappiin ja katseeni kohdistui Ilford Delta 3200 -rullafilmiin. Vaikutti juuri sopivalta valinnalta illanviettoon.
Nopea mustavalkofilmi
Tuossa taannoinhan arvioin kyseisestä filmistä kinofilmiversionkin. En ole sen kummemmin hullaantunut kyseiseen filmiin pääasiallisesti kuvanlaadun takia. 35mm formaatissa rakeisuus on erityisen huomattavaa, mutta ei kovin positiivisessa mielessä.
Pidän rakeisesta filmistä, mutta pelkkä rakeen määrä ei ole ainoa seikka mikä vaikuttaa sen estetiikkaan. Miltei kaikissa muissa ikinä kuvaamissani mustavalkofilmeissä rakeisuus näyttää mieluisammalta kuin Delta 3200:ssa, joka näyttää toisinaan aivan santapaperilta.
Rakeinen rullafilmi
Tämä oli ensimmäinen kokeiluni Delta 3200:n kanssa keskiformaatissa. Hypoteesini oli, että tässä filmissä olisi varmasti enemmän järkeä isommassa filmiformaatissa, sillä negatiivit ovat huomattavasti kinofilminegoja isompia ja raekoko suhteessa siihen järjellisemmän kokoinen. Yllätyksekseni kuvat näyttivät siltikin aivan super-mega-rakeisilta.
Filmin herkkyys
Ilford Delta 3200:n herkkyys ei todellisuudessa ole iso 3200 vaan 1000, mutta sillä on erittäin paljon valotuslaajuutta, jolloin se voidaan kehittää (ja markkinoida) 3200 nopeuksisena.
Olisikin itseasiassa kiinnostavaa kuvata rulla tai pari tätä filmiä iso 1000 asetuksilla ja katsoa mikä vaikutus sillä on kuvanlaatuun. Prässäyshän tunnetusti lisää rakeisuutta ja 3200 isoisena kehitettynä kyseessä on nimenomaan prässäyskehitys.
Mitä filmin prässäys tarkoittaa?
Pähkinänkuoressa filmin prässäys siis tarkoittaa sitä, että esim. iso 400 filmi kuvataan vaikka iso 800 (yhden aukon prässäys) tai iso 1600 asetuksilla (kahden aukon prässäys).
Tällöin saadaan käyttöön yhden tai kahden aukon verran nopeammat valotusajat, mutta kuvat alivalottuu sen yhden tai kaksi aukkoa. Tämä otetaan huomioon kehitysajassa kompensoimalla sen yhden tai kaksi aukkoa, jolloin lopputuloksena on tasapainoinen kuva vähän suuremmalla kontrastilla ja rakeisuudella.
Mihin Delta 3200 soveltuu?
Delta 3200:n suurin myyntivaltti lienee juuri sen näennäinen herkkyys, jolloin sen voisi kuvitella sopivan hyvin hämäriin olosuhteisiin. Itse olen vähän sitä mieltä, että korkea iso-luku — oli kyseessä sitten digi- tai filmikuvaus — ei missään nimessä muuta valaistusolosuhteita sen kummemmaksi. Ns. iso-ansa on olettaa, että herkemmällä isolla siitä selviää, vaikka todellisuudessa kökkö valo on aina kökkö valo.
Karkea tunnelma
Ellei sitten ihan tosissaan pidä Delta 3200:n karkeasta lookista, en voi olla ajattelematta, että fiksumpaa olisi ehkä kuvata esim. halvemmalle Ilford HP5+ iso 400 -filmiä, jolla on tunnetusti mieletön valotuslaajuus. Sitä voi prässätä huoletta 1600, tai jopa 3200 isolle mielyttävin lopputuloksin.
Haasteelliset kuvausolosuhteet
Toivottavasti äänensävyni ei ole turhan negatiivinen. Mieleni tekisi vielä jatkaa kokeiluja ja katsoa millaista jälkeä filmille tulee muunlaisissa olosuhteissa. Kokeilin filmiä vähintäänkin haasteellisissa olosuhteissa hämärässä valossa, sisätiloissa ja vieläpä keskellä kaamosta.
Sattumoisin kuvissa esiintyvillä ihmisillä oli vielä sangen tummia vaatteita yllä. Ei mitenkään otolliset olosuhteet millekään filmille, mutta jos välttämättä pitää kuvata näin haastavassa miljöössä, niin joku Delta 3200:n tapainen filkka kieltämättä tuntuu loogisimmalta.
Vähän aurinkoisimmissa olosuhteissa ei taas tunnu kovin perustellulta käyttää näin herkkää filmiä ja olettaisin valmistajan suunnanneen Delta 3200:n hämäriin tilanteisiin.
Yhteenveto Delta 3200 -mustavalkofilmistä
Delta 3200 ei siis lukeudu omiin suosikkifilmeihini, mutta en teilaa täysin kuitenkaan näin vähällä kokemuksella, vaan jatkan kokeiluja. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään yleisfilmi, vaan vähän spesifimpään käyttötarkoitukseen suunnaatu tuote, jonka potentiaalia en välttämättä vain vielä ole täysin kyennyt valjastamaan.
Yhden rullan tarjoama otantakoko on kuitenkin melko pieni sanomaan mitään turhan lopullista.
Filmikuvauksessa innostunut graafinen suunnittelija Helsingin liepeiltä. Intohimona erityisesti 35mm mustavalkofilmit ja mekaaniset kamerat.
Näissä extremefilmeissä keskeisessä asemassa on tietysti itse kehitysprosessi, siitä olisi myös kiva kuulla.
Nämä kyseiset kuvat on Kameratorolla kehitetty ja skannattu. Kotosalla olen mm. D-76:lla 1:1 -laimennussuhteella kehittänyt suht. samanhenkisin tuloksin.