Valokuvauskenttä elää jälleen kerran suurta myllerrystä. Vain viisitoista vuotta sitten koko ala teki siirtymän digikuviin ja kaikki muuttui viiden vuoden sisällä. Tuolloin voittajina myllerryksestä selvisivät kameravalmistajat, jotka yhtäkkiä saivat myytyä ensiksi hyväkatteisen digipokkarin jokaiseen talouteen ja myöhemmin yllättävän isoon osaan talouksista vielä digijärkkärinkin.
Huawein lippulaivaosastoa oleva Mate 10 Pro osoittaa kuinka nopeasti kamerateknologia on edistynyt puhelimissa viimeisen kahden vuoden aikana. Kaksoiskamerateknologia alkaa olemaan nyt standardi kaikkien keskeisten valmistajien lippulaivamalleissa, paljolti koska niiden tuoman lisätiedon avulla puhelimet pystyvät ohjelmiston avulla tuottamaan sekä 3D kuvia, että simuloimaan perinteisesti isoille kennokoille varustettuja ominaisuuksia (syväterävyys) kuluttajille tutummassa paketissa.
Tampereella on syyskuussa kolme kansainvälisen tason valokuvaustapahtumaa ja niiden kyljessä paljon oheistoimintoja, tapaamisia ja näyttelyitä. Koitan tässä tiivisti kertoa teille perusidean kustakin ja ohjata sitten lisätietoja varten kunkin järjestevän tahon sivuille.
Kuvanlaadultaan Huawei P10 on selkeästi P9iä parempi, varsinkin hämärässä. Perusmalli P10 (ilman plus merkintää) on kuitenkin samalla takakameran optiikalla varustettu kuin P9, joten parannukset eivät johdu optisista seikoista. P10+ssa on valovoimaisempi Summilux sarjan objektiivi, joten se saattaa olla valokuvausta harrastavalle parempi valinta puhelimeksi.
Ensimmäistä kertaa 70 vuoteen on kohta mahdollista, että Suomessa on täysi-ikäinen sukupolvi, joka ei voi näyttää lapsenlapsilleen omia lapsuudenkuviaan. Miksi näin? On arvioitu, että esimerkiksi tänä vuonna otetaan enemmän valokuvia, kuin 1900-luvulla yhteensä. Kaikista 2000-luvulla syntyneistä on lukemattomia valokuvia vanhempiensa puhelimissa, nettipalveluissa ja joskus jopa tallennettuna kovalevyille.
Makrolinssit ovat suhteellisen kalliita, joten jos haluat kokeilla onko makroilu sinun juttusi ennen kuin laitat isoja rahoja kiinni optiikkaan, kannattaa kokeilla loittorenkaita. Loittorenkaat ovat halpa tapa päästä käsiksi makroiluun, sillä ne hyödyntävät jo olemassa olevaa optiikkaasi.
Kuvanottamisesta tulee hetki. Enää ei vain räiskittä menemään, vaan nyt otetaan kuva. Kuvattavatkin tajuaa sen. Niinku way back.
Kuva syntyi tavallaan sattumalta. Syyskesällä ajellessani kuvauskeikoille olin katsellut aamun usvaisia niittyjä ja järviä ja haaveillut pääseväni kuvaamaan hääpotretteja sellaisissa olosuhteissa. Kyselinkin muutamia pareja lähtemään mukaan aamuvarhaisella toteutettavaan trash the dress -henkiseen kuvaukseen, mutta en oikein saanut vastakaikua omalle innostukselleni. Ajatus unohtuikin joksikin aikaa, kunnes eräänä aamuna näin yksinäisen veneen rannassa usvan keskellä.
Adaptoimisella on kolme selkeää etua valmistajien objektiivivalikoimaan verrattaen: laatu, arvo ja eri polttovälien mahdollisuus. Miten näitä etuja saa siis käytettyä? Tervetuloa objektiivien adaptoinnin ABC:hen
Mutta, kuin vastauksena pulmaani, Nikon julkaisi armottoman kalliin ja kovia lupauksia latovan Nikon 58mm f1.4 AF-S G objektiivin. Halusin testata onko se niin kova kun markkinamiehet lupailevat ja ennenkaikkea, onko siinä sitä jotain mitä haluan linsseiltä ja Nikonin koko 50mm valikoimasta tuntuu puuttuvan.
