Auton hyvä sommittelu on mielestäni autokuvauksen vaikein osa-alue. Tämän takia on mielestäni hyvä idea tarkkaan tutustua autokuvauksen tyypillisiin sommitteluihin ennen kuvaamista ja päättää muutama asettelu, joita seuraavissa autokuvauksissa aikoo yrittää. Se että meillä on edes karkea suunnitelma nopeuttaa kuvaustilannetta todella paljon.
Autokuvauksen tyypilliset sommittelu
Auton suuri koko ja liikuttelun hitaus tekee sommittelusta hankalaa. Auton liikutteluun ja pieniin muutoksiin menee yllättävän paljon aikaa ja tähän kannattaa henkisesti varautua. Erityisen hidasta siirtely on siinä vaiheessa, kun on pystytellyt jalustoja ja muuta valokuvauskalustoa auton ympärille. Tämä seikka on erityisen tärkeää pitää mielessä, jos pyrkii ajoittamaan autokuvat esimerkiksi auringonlaskuun tai -nousuun.
Hyvästä visualisointitaidosta on erityisen paljon hyötyä autokuvauksessa.
Aseta auto pieneen kulmaan
Auton asemointi pieneen kulmaan on autokuvauksen perinteisin sommittelu. Mikäli ei ikinä aikaisemmin ole kuvannut autoja, niin on tämä se sommittelu jota suosittelen aloittelijoita kokeilemaan ensimmäisenä. Sivuttaisen sommittelun plussana on hyvä yleiskatsaus kuvattavasta autosta. Pienen kulman ansiosta näemme auton keulaa ja kylkeä samassa kuvassa.
Lisäksi diagonaalinen sommittelu antaa kuvaan vauhtia, joka usein on toivottavaa autokuvauksessa. Pienillä kulman muutoksilla voi olla yllättävän suuri vaikutus tässä tapauksessa, joten kannattaa kokeilla auton ja kameran pieniä kääntöjä. Autolle kannattaa sommittelussa jättää riittävästi tilaa.
Auton kuvaaminen suoraan sivusta
Tässä sommittelussa auto kuvataan suoraan sivusta. Tällä voi saada aikaan graafisen vaikutelman ja korostaa auton siluettia. Suoraan sivusta kuvaamisessa kannattaa olla erityisen tarkka kuvan symmetrian suhteen ja varmistaa, että esimerkiksi horisontti on suorassa.
Toisaalta suoraan sivusta kuvaaminen on sommittelun kannalta melko staattista. Lisäksi tämän kaltainen kuva kaipaa usein paljon tilaa ympärilleen, joka asettaa haasteita tarpeeksi selkeän paikan löytämiseen.
Auton keula suoraan edestä
Monien autojen tunnistettavimmat elementit löytyvät keulasta, jonka takia voi olla hyvä idea ottaa valokuva, joka keskittyy juuri näihin piirteisiin. Tässä kuvakulmassa on mahdollista esimerkiksi näyttää auton ajovalot kiinnostavalla tavalla tai korostaa keulan muotoilua.
Suhteellisen matala kuvakulma näyttää usein hyvältä tässä sommittelussa ja on ylipäänsä harkitsemisen arvoinen kaikessa autokuvauksessa. Matala kuvakulma antaa autokuvalle vauhdikkaan ja hieman hyökkäävän vaikutelman.
Auton lähikuvat
Aikaisempien yleisien sommitteluiden lisäksi kannattaa muistaa ottaa autosta lähikuvia, joiden avulla kuvasarjaan voi tuoda mukavaa vaihtelua. Auton lähikuvissa on mahdollista leikitellä sommittelun kanssa enemmän ja hakea kuviin auton erikoispiirteitä. Koita esimerkiksi ottaa lähikuvia vanteista, logosta, valoista, ratista ja sisätilan elementeistä.
Käännä vanteet kameraa kohti
Autokuvissa kannattaa kääntää auton vanteet kohti kameraa. Tämä näyttää monissa tilanteissa virtaviivaisemmalta, kuin pelkän renkaan näyttäminen. Sopivan kulman löytäminen vie aikaa, mutta tämä on yksityiskohta, joka ehdottomasti kannattaa huomioida autokuvauksessa.
Valitse rajaus ja sitoudu
Tykkään itse käyttää autokuvauksessa paljon aikaa siihen, että silmämääräisesti haen sopivaa rajausta. Tässä kohtaa ajattelen, että mielummin käytän aikaa tähän visualisointiin ja sitten lukitsen kiinni sommittelun, johon todella olen tyytyväinen, kuin se että jatkuvasti teen pieniä muutoksia.
Kun kameran ja auton asemointi on löytänyt voi ruveta keskittymään kuvan muihin elementteihin, kuten kuvan valaisun ja kiiltojen paranteluun.
Mikä polttoväli on hyvä autokuvaukseen?
Mielestäni autokuvaus muistuttaa teknisten seikkojen puolesta yllättävän paljon potrettikuvausta. Molemmissa halutaan esimerkiksi valita kiinnostava tausta, esittää kohde mahdollisimman edustavasti ja valaista kohde niin, että se erottuu hyvin taustastaan.
Itse suosin autokuvauksessa polttovälejä, jotka ovat tuttuja potrettikuvauksesta. Mielestäni hyvä polttoväli autokuvaukseen on 50 mm normaaliobjektiivi. Tämä on hyvä polttoväli autokuvaukseen, sillä se ei vääristä auton muotoja, vaan näyttää auton mahdollisimman luonnollisena.
Liian laajan objektiivin valitseminen on mielestäni yleinen virhe autokuvauksessa. Voidaan helposti ajatella, että laaja kuvakulma makeasti korostaa tietty auton osaa, kuten vaikka keulaa. Tämä kuitenkin vääristää auton mittasuhteita ja saa mielestäni autokuvan näyttämään hassulta.
Parempi ratkaisu on mielestäni valita kuvan sommittelu, kuvakulma tai valo niin, että se korostaa haluttua kohtaa.
Valomaalaus sopii autokuvaukseen täydellisesti
Valomaalaus on yksittäisenä tekniikkana paras keino nostaa omien autokuviensa tasoa. Lähtökohtaisesti autokuvien valaisu on haastavaa, sillä meillä on paljon isoja ja kiiltäviä pintoja. Kaikki ketkä ovat tehneet tuotekuvausta tietävät, että kiiltävät materiaalit ovat yleensä haastavimpia saada näyttämään hyvältä.
Se että autot ovat isoja tarkoittaa valaisun kannalta, että ideaalisti haluaisimme monissa tapauksissa käyttää isoja valaisevia pintoja. Tarpeeksi isojen valaisevia pintojen järjestäminen on kuitenkin usein liian hankalaa ja kallista.
Mitä valomaalaus tarkoittaa?
Tähän ongelmaan on ratkaisuna valomaalaus, joka sopii autokuvaukseen erityisen hyvin. Valomaalaus tarkoittaa, että yksittäinen valonlähde liikkuu kuvassa useampaan paikkaan. Tämän voi toteuttaa käyttämällä pitkää valotusaikaa tai yhdistelemällä useampia valotuksia jälkikäteen.
Valomaalauksen etuna on, että yhdestä pienestä valosta tulee ajan myötä isompi pinta. Tätä kautta valon luonne on pehmeämpi ja auton yksityiskohdat tulevat paremmin esiin. Yksinkertaisimmillaan valomaalausta voi lähteä kokeilemaan jalustan ja tavallisen taskulampun kanssa. Meidän perusteellisempi artikkeli valomaalauksesta löytyy täältä: Valomaalaus.
Hupivalot
Kun on tyytyväinen auton sommitteluun ja on ottanut turvalliset valotukset pois alta, niin on mielestäni hyvä idea koittaa kokeellisempia valoja. Näitä kutsun itse hupivaloiksi.
Tarkemmassa autokuvauksessa on aina hyvä idea pitää kamera jalustalla, jolloin näitä hupivaloja voi kuvauksen päätteeksi ripotella ympäristöön ja myöhemmin kuvankäsittelyssä päättää mitä näistä haluaa käyttää.
Voi esimerkiksi koittaa muodostaa vahvemman varjon seinään tai leikkiä kuvan väreillä täyttämällä ympäristön kalvotetulla valolla.
