Minulle on tosi tärkeä että yksityiskohdat ovat huolellisesti toteutettuja. Saatan elokuvan aikana ihastella ääneen jos joku puku on upeasti liikkuva, laskeutuva ja kokonaisuus on täydellinen. Usein kyllä sarjan juoni jää yksityiskohtien jalkoihin omassa katselussa mikä tietty on vähän harmi. Pidän vähän dramaattisista jutuista!
Ei ole mitään väliä jos sinulla on maailman paras kamera ja osaat rakentaa todella hyvän valaistuksen jos et saa malleista irti haluamaasi. Olen itse joutunut harjoittelemaan tätä paljon. Kameran asetusten kohdilleen saaminen ja hienon valaistuksen rakentaminen on todella helppoa tähän verrattuna. On todella vaikeaa saada malli ymmärtämään mitä itse hakee takaa jos ei osaa antaa hyviä ohjeita.
Kuvien kyky vangita ja välittää tunteita on (ainakin omasta mielestä) syy, miksi niin moni on kiinnostunut valokuvauksesta. Tunteita voi välittää kuvissa monen keinon kautta – ihmisten ilmeillä, asennoilla, kuvan sommittelulla, valotuksella ja värimaailman käsittelyllä. Parhaat kuvat syntyvät, kun kaikki nämä asiat ovat kohdillaan. Tämä on yksi asia jota jatkuvasti yritän kehittää kuvissani.
Sanoisin varmaan, että itselleni tärkein varuste kamerarepussani on pieni muistikirja ja kynä. Kirjotan muistiin ideoita ja luonnostelen kuvia paljon etukäteen. Se toimii itselleni sitten jonkinlaisena lähtökohtana usein kuvaukselle, vaikka lopulliset kuvat saattavatkin poiketa suuresti usein alkuperäisestä suunnitelmasta improvisoitaessa tilanteen, paikan ja monen muun asian suhteen. Oma näkemykseni onkin, ettei kuvaaminen ole mielestäni välineurheilua, missä hyviä kuvia pystyttäisiin tekemään vain hyvällä kalustolla.
Niin kuin kaikessa muussakin tekemisessä myös kuvaustilanteessa jokainen hevonen käyttäytyy erilailla. Täytyy siis aina huomioida hevosen luonne sekä aloittaa jokainen kuvaus pienieleisesti, emme missään nimessä tahdo säikäyttää tai stressata hevosta. Jotkut hevoset esiintyvät edukseen ihan ilman minkäänlaista houkuttelua, ja toisia ei voisi vähempää kiinnostaa koko homma, ja voi tuntua ettei mikään kikka auta
Valokuvaaja Iiro Rautiainen päästää meidät uusilla videoillaan kurkistamaan hänen kuvauksiensa kulisseihin. Tällaiset behind the scenes -videot ovat mukavia, sillä niistä näkee esimerkiksi havainnollistavasti kuinka valokuvaaja on valaissut lopullisen kuvan. Lisäksi niistä voi tutustua valokuvaajan tyyliin toimia kuvaustilanteessa. Tässä tapauksessa videolta huomaa kuinka Iiro käyttää Elinchromen 70cm Deep Octaa kuvan päävalona, joka yhdessä pehmentävän kankaan avulla antaa kauniin valon mallille.
Opiskelin London Film Schoolissa elokuvantekoa jossa erikoistuin elokuvaukseen. Kamerat ja valaisu tulivat sitä kautta tutuksi. Käytimme aluksi sekä 16- että 35 mm elokuvakameroita. Meidän piti opetella valotusmittarin käyttö hyvin, sillä emme saaneet käyttää monitoreita emmekä värimääritellä ensimmäisiä töitä ollenkaan, ja filmiä annettiin tarkasti rajattu määrä. Kuvaaja oli siis ainoa henkilö joka kameran käydessä näki miltä kuva näytti, onnistumiset ja mokat näkyivät vasta kun saimme filmin takaisin labrasta.
Pystytän jalustaa pellon laitaan ja olo on yhtä innostunut kuin pikkupojalla joka odottaa uutta lelua. Haluan kuvata kaikkea, mikään hetki ei saa päästä karkuun. Sinkoilen sinne tänne etsien sitä parasta tilannetta ja kuvakulmaa. Yhtä tärkeää kuin valokuvaaminen ovat nämä hiljaiset hetket luonnossa. Seuraavana aamuna väsyttää, pakko lähteä töihin. Mutta se kaikki on väsymyksen arvoista.
Pidän tärkeimpänä sitä, että saan kuvattua koko päivästä kaikki loistohetket – ilot, riemut ja kyyneleet. Tosi tärkeää on myös, että hääpari tuntee itsensä rennoksi etenkin potrettikuvauksissa. Se on valokuvaajilla yleensä se haastavin asia. Potrettikuvaus on hääparille usein ensimmäinen ”mallikuvaussessio”. Onnistun parin rentouttamisessa mielestäni yleensä tosi hyvin.
Olen aina pitänyt mustavalkokuvia tyylikkäinä. Muistan vielä sen ajan kun en valokuvannut ja piti valita kotiin sisustustauluja, niin useasti päädyin aina johonkin mustavalkoiseen kuvaan. Sitten kun kuvausharrastukseni meni eteenpäin, niin esikuvat ajoivat minua vielä enemmän mustavalkokuvaukseen ja aloin opiskella siihen soveltuvia kuvaustekniikoita. On kiehtovaa, kun oppii näkemään kuvat mustavalkoisena, vaikka kuvaushetkellä näetkin kaikki väreinä. Pitää osata tunnistaa mitkä värit, sävyt ja kuvakulmat toimivat lopullisessa mustavalkokuvassa. Tämä tulee yleensä kokemuksen kautta.
Salamakuvauksen aloittaminen vaatii aloittelijalta teknisiä ponnisteluita, jota ei helpota ohjekirjan monimutkaiset termit. Salamakuvaus on helpompi ottaa haltuun tämän sanaston avulla.
Valokuvauksessa alkuhuuman jälkeen monille tulee nopeasti tarve opetella salamakuvausta. Valon ymmärtäminen ja muokkaaminen onkin asia, jossa voi jatkuvasti parantua valokuvaajana. Monen yllätykseksi salamakuvauksessa voi helposti päästä alkuun pienellä summalla, ainakin verrattuna kamerarunkoon tai vaikka yksittäiseen objektiiviin. Salamakuvaus on rohkeasti kokeilemista ja jatkuvasti oman näkemyksen parantamista.
