8 helmi

Perspektiivi ja sommittelu valokuvauksessa

Perspektiiviin ja sommitteluun panostaminen ovat helpoin tapa saada parempia kuvia. Sinun ei välttämättä tarvitse tietää aiemmissa jaksoissa selvitetystä teknisestä puolesta juuri mitään – vaikka toki se voi olla avuksi. Seuraavissa kuvissa näemme, miten objektiivin polttoväli vaikuttaa perspektiiviin. Kuvissa kameran sijainti ja polttoväli vaihtuvat, mutta Juho kuvassa pysyy saman kokoisena. Huomaa kuvissa erityisesti se, kuinka lähellä seinää Juho vaikuttaa olevan....
Continue reading
6 helmi

Objektiivit ja polttovälin merkitys

objektiivit, valokuvaus, perusteet, objektiivi, linssi, kurssi, kamera
Objektiiveja eri valmistajien järjestelmäkameroihin on saatavilla kymmeniä ja taas kymmeniä merkkiä kohden. Hintahaitari voi olla melkoinen. Objektiiveissa millimetrit ilmaisevat polttoväliä. Seuraavista kuvista nähdään havainnollisesti, millaisen näkymän eri milliset objektiivit tuottavat. 17 mm 28 mm
50 mm 105 mm 200 mm 400 mm Lyhyen polttovälin objektiiveja kutsutaan laajakulmiksi, keskipitkän polttovälin normaaliobjektiiveiksi ja pitkän polttovälin taas teleobjektiiveksi. Seuraavassa hieman objektiivien historiaa muutaman esimerkin avulla. Kuva A Tarkennus tapahtui liikuttamalla linssiä filmiin nähden. Alun perin millimetrimerkinnät tulevat juuri tästä, linssin etäisyydestä filmiin. Esimerkiksi kuvan kamerassa linssin ja filmin välisen etäisyyden ollessa 204 mm linssi tarkennus on äärettömässä. Kuva B Kuvaamisen helpottamiseksi siirryttiin pienempään kokoon, ja kamerat alkoivat tulla myös kuluttajien käyttöön. Periaate tarkennuksessa on edelleen sama – linssiä liikutellaan filmin edessä. Kuvassa näkyy tarkennuksen asteikko. Kuva C Yhä pienemmän koon ja helpomman kuvauksen mahdollistamiseksi keksittiin peilikamerat. Edelleen pienemmän koon mahdollistamiseksi objektiivissa toteutettiin tarkennus sisäisesti. Kuva D 1980-luvun aikoihin keksittiin automaattitarkennus. Kamerassa oli tarkennusmoottori, joka pyörittää objektiivissa olevaa ruuvia. Kuva E Seuraava keksintö oli, että tarkennusmoottori asennetaankin objektiiviin. Lopputuloksena on, että kuvaaminen on helpompaa kuin koskaan – mutta toisaalta käyttäjän mahdollisuudet säätää kaikkea itse ovat vähentyneet. Itse objektiivien kehityksessä ei olla itse asiassa kovin pitkälle päästy. Kuvan A kameravanhuksella saa terävempiä kuvia kuin kuvan E uusimmalla...
Continue reading
5 helmi

Syväterävyyden hallinta valokuvissa

syväterävyys, aukko, bokeh, perusteet
Edellisessä kirjoituksessa käsitelty aukko vaikuttaa ratkaisevasti syväterävyyteen. Mitä isompi aukko, eli pienempi f-arvo, on käytössä, sitä pienempi alue syvyyssuunnassa on terävää. Tarkennusalueen ulkopuolella olevien epäterävien alueiden piirrosta puhuttaessa käytetään nimitystä bokeh. Esimerkiksi oheisissa Tammerkosken edustalla otetuissa kuvissa näkyy, että f1.8:lla vain Juho on kuvassa terävää kun taas taustalla oleva koski ja edustan pilari ovat sumeita. Toisessa ääripäässä on f16, jolloin niin koski kuin pilari ja kaikki niiden välillä näkyvät terävänä. Suurta aukkoa voidaan käyttää, kun halutaan erottaa kuvan kohde selkeästi taustasta. Vastaavasti kuvattaessa esimerkiksi maisemia on hyvä käyttää pienempää aukkoa, jolloin suuret alueet kuvasta näkyvät terävästi. Myös objektiivin pituus vaikuttaa syväterävyyteen. Mitä pitempi on linssin polttoväli, sitä kapeampi on sen terävyysalue. Esimerkiksi pitkällä 300-millisellä objektiivilla on helppo sumentaa tausta niin, että kuvan kohde erottuu hyvin.
Lisäksi tarkennusetäisyys vaikuttaa syväterävyyteen. Mitä lähemmäksi tarkennetaan, sitä lyhempi on syväterävyys. Kuvassa näkyvässä Nikkor-objektiivissa on aukon ja tarkennusasteikon yhteydessä apuviivat, joiden avulla nähdään, mikä alue kuvassa syvyysterävyydeltään on tarkkaa. Esimerkikkikuvassa nähdään, että aukolla f22 äärettömään tarkennettuna kuvassa terävyysalue ulottuu metristä äärettömään. Video havainnollistaa kuinka syväterävyys vaikuttaa valokuvaan ...
Continue reading
4 helmi

Valokuvauksen perusteet: aukko

muotokuva, salama, aukko, perusteet, valotus, tumma
Objektiivissa oleva aukko määrää, kuinka paljon valoa pääsee kameraan. Aukko muodostuu kuvassa näkyvistä himmenninlamelleista, joita säätämällä aukko pienenee ja suurenee. Lamelleja on aivan halvimmissa pokkareissa vain pari, mutta järjestelmäkameroiden objektiiveissa niitä on tavallisesti 10-20 kappaletta. F-arvo (tai f-stop) eli aukkoarvo on se luku, jolla ilmoitetaan aukon koko. Järjestelmäkameroiden objektiiveissa suurin mahdollinen aukko on perustana objektiivin nimelle. Esimerkiksi 50 mm f1.4, 50 mm f1.8 ja 50 mm f2.0.
Zoom-objektiiveissa on usein vaihtuva maksimiaukko – esimerkiksi 18-135 mm f3.5-5.6. Tämä tarkoittaa, että 18 millin päässä suurin aukko on f3.5 kun taas 135 millin päässä se on f5.6. Hinnakkaimmissa zoomeissa voi olla sama maksimiaukko koko polttovälialueella. Pienempi luku = isompi aukko = parempi valovoima Luku f1 tarkoittaa, että yhtään valoa ei ”mene hukkaan” sen tullessa kameraan. Kun tästä himmennettään yhden aukon verran lukuun f1.4, silloin on jäljellä puolet valosta. Himmennettäessä jälleen yhden aukon verran tullaan lukuun f2, siitä seuraava f2.8 ja niin edelleen (kuvassa). (Näiden f-stoppien välillä itse aukkoarvo ei tuplaannu, vaan se lasketaan matemaattisella kaavalla, joka ei varsinaisesti kuulu tähän valokuvauskurssin alueeseen.) Monien objektiivien kohdalla  kannattaa muistaa, että täydellä aukolla linssin optinen suorituskyky ei välttämättä ole paras mahdollinen. Useimmat linssit ovat terävimmillään jonkin verran himmennettynä. Täydellä aukolla kannattaa kuvata vain, jos valon puute edellyttää sitä tai...
Continue reading
3 helmi

Valokuvauksen perusteet: ISO-arvo

iso-arvo, herkkyys, iso, kohina, objektiivit, peruskurssi, valotus, kamera, perusteet, kurssi, valokuvaus
Kun valo ei riitä, suljinajan pitämiseksi järkevissä rajoissa on nostettava ISO-arvoa. ISO-arvo on standardoitu määre, joka merkitsee herkkyyttä, joka kameran kennolla tai filmillä on valoa kohtaan. Suuremmilla arvoilla pienempikin määrä valoa riittää kuvaamiseen. Kääntöpuolena on kuitenkin, että myös rakeisuus (tai kohina) kuvassa lisääntyy ja pahimmassa tapauksessa yksityiskohdat puuroutuvat. Suurien ISO-arvojen tuomaa kohinaa voi käyttää myös tehokeinona. Sillä kuviin voi saada rosoisemman ja rujomman otteen. Joihinkin tilanteisiin sellainen sopii hyvin. Kohinan määrään vaikuttaa, onko kyseessä täyden kennon vai kroppi- eli pikkukennon kamera. Pienempikennoisilla kohina alkaa nousta merkittäväksi ISO 1600 paikkeilla, kun taas täyskennoisissa ISO 3200 tuntumassa.
ISO-lukujen merkitys menee sillä tavalla, että arvon kaksinkertaistuminen (esimerkiksi 100->200) merkitsee yhden aukon muutosta. ISO-arvoa voi säätää kameran P-, S- (Canonilla Tv), A- (Canonilla Av) sekä M-tilassa, joista kolmessa ensimmäisessä on automaattinen valotus. ISO-arvo selitettynä esmerkkien kanssa videolla ...
Continue reading
1 helmi

Suljinaika ja liikkeen pysäytys

suljinaika, perusteet, valotus, suljin, kamera, valokuvaaja, kamerakoulu
Suljin on kameran osa, joka avataan ja suljetaan, kun kuvaa otetaan. Suljinaika eli valotusaika määrää sen, kuinka kauan valoa pääsee kameran kennolle tai filmille. Nyrkkisääntö, jonka avulla saat useimmissa tilanteissa teräviä kuvia: Suljinaika = 1/ 2x polttoväli Esimerkiksi 50 millin objektiivilla suljinaika on 1/100, yksi sadasosasekunti. Toisin sanoen mitä pitempi on polttoväli, sen lyhemmän valotusajan tarvitset, jotta liike ei tee kuvasta tärähtäneen näköistä. Suljinaika vaikuttaa siihen, millä tavalla kuvassa näkyy liike. Mitä lyhempi suljinaika, sitä paremmin liikkeen saa ”pysäytettyä” kun taas hitaalla suljinajalla liike todella näkyy. Kaksi esimerkkikuvaa: 1/500 1/20 Jos kuitenkaan esimerkiksi valo ei riitä, vaan sinun on pakko valottaa esimerkiksi 1/50 sekunnin verran, tarvitset vakaat, tärisemättömät kädet tai jalustan. 1/10 sekuntia on jo niin pitkä aika, että jalusta on käytännössä välttämätön. Useimmissa kameroissa suljinaikaa voi säätää S- tai Tv-tilassa. Monissa kameroissa on myös bulb-tila, jossa suljin on auki niin kauan kuin laukaisinta pidetään painettuna. Tämä on kätevä erityisesti ilotulitusta kuvatessa. Videolla Juho avaa asiaa vielä laajemmin ja saa samalla pahvilaatikoilta kyytiä:
...
Continue reading
31 tammi

Valokuvauksen perusteet: valotus

Ensiksi lyhyt katsaus valotukseen. Sehän on varsinainen kulmakivi valokuvaamisessa – ilman valoa ja valotusta ei ole valokuvaa. Valotuksella säädetään kuvan tummien ja vaaleiden välinen tasapaino. Yleensä pyritään siihen, että musta näkyy mustana ja valkoinen valkoisena. Seuraavat kuvat havainnollistavat, mitä yli- ja alivalottaminen merkitsevät. Ensiksi oikein valotettu kuva: siinä musta on mustaa, valkoinen on valkoista ja yksityiskohdat näkyvät hyvin. Ylivalotettu kuva: kaikki on hyvin haaleaa, ja vaaleimpien alueiden yksityiskohdat hukkuvat. Musta näyttää enemmänkin harmaalta. Alivalotettu kuva: tässä taas tummien alueiden yksityiskohdat hukkuvat, koska kaikki näkyy tummempana kuin pitäisi. Valkoista ei ole missään, vain harmaan sävyjä. Yli- tai alivalotusta kuitenkin tarvitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi kuvattaessa vaaleaa, kirkkaan lampun alla olevaa henkilöä, on perusteltua alivalottaa kuva. Tällöin henkilön iho ei pala puhki (eli näy täysin valkoisena), vaan kasvonpiirteet näkyvät oikein. Useimmissa kameroissa on P-asento, jossa voit säätää valotusta manuaalisesti. Valotusta voi korjata /- EV -toiminnolla. Yhden numeron muutos vastaa yhtä aukkoa (aukosta tarkemmin osassa 5). Automaattivalotusta käytettäessä on mahdollista vaikuttaa mittauspisteeseen/pisteisiin, joiden perusteella kamera laskee valotuksen. Seuraavissa kolmessa osassa käsitellään valotuksen kolmea muuttujaa: suljinaikaa, ISO-arvoa ja aukkoa. Jos et vielä nähnyt asiaan liittyvää videota, kurkkaa miten homma hoituu livenä: ...
Continue reading
31 tammi

Peruskurssi, jakso #1 – Johdanto

Kamerakoulun peruskurssissa on 13 osaa, joissa opit olennaiset perusasiat valokuvaamisesta. Opit ottamaan parempia kuvia, eikä sinun tarvitse enää turvautua kamerasi automaattiasetuksiin. Näissä teksteissä referoidaan alun perin videopätkissä esitettyjä asioita. Avaamme kuvaamiseen ja sen teoriaan liittyviä käsitteitä ja näytämme esimerkkikuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Muista, että hyväksi kuvaajaksi et opi vain lukemalla vaan ensisijaisesti kuvaamalla! Ja paljon. Kannattaa muistaa myös, että huonoja kuvia tulee joskus kaikilla. Niiden avulla seuraavista kuvista voi saada parempia. Tässä vielä peruskurssin ensimmäinen jakso muistin virkistykseksi.
...
Continue reading
10 joulu

Kuinka saada kuviin tunnelmaa? Osa (3/3)

hääkuvaus, hääkuvaaja, häät, hääpotretit, valokuvaaja, kuvaaja, suomalainen, ammattikuvaaja
Kuten valokuvaamisessa yleensä, myös dokumentaarisessa kuvauksessa on kyse sarjasta mahdollisimman hyvin valittuja hetkiä. Koska digitaalikuvaus mahdollistaa kokonaan erilaisen määrän valotuksia filmikuvaukseen verrattuna, on monestakin syystä järkevää ottaa jokaisesta kuvaamastasi tilanteesta 2-3 kuvaa. Näin saat hieman pelivaraa, jos muuten onnistuneessa kuvassa joltain kuvan keskeiseltä kohteelta on vaikkapa silmät kiinni. Kahdesta kolmeen kuvaa on riittävän hyvä vakuutus, mutta se ei täytä korttiasi liikaa turhilla kuvilla....
Continue reading
28 marras

Kuinka saada kuviin tunnelmaa? Osa (2/3)

hääkuvaus, hääkuvaaja, häät, hääpotretit, valokuvaaja, kuvaaja, suomalainen, ammattikuvaaja
Valottaminen hyvässä valossa, kuten sopivasti pehmentyneessä valossa hieman pilvisenä päivänä, on kohtalaisen helppoa. Voit käyttää kameraasi esimerkiksi valiten aukon manuaalisesti, ja antaen kameran hienosäätää valotusta tai ISO-arvoa mittauslukeman mukaan. Jos valo on hyvin tasainen, voi olla järkevää laittaa kamera manuaalitilaan, ja kuvata valomittauksesta välittämättä, kuitenkin kuvien histogrammia tarkkaillen....
Continue reading