Potrettikuvauksessa halutaan usein esittää kohde mahdollisimman luonnollisilla mittasuhteilla ja edustavasti. Tähän vaikuttaa käytettävissä oleva polttoväli, jonka takia objektiivien eri ominaisuudet on hyvä tietää ennen potrettikuvauksen aloittamista.
Aitous on myös asia, joka on mulle äärimmäisen tärkeä asia kuvissa. Kuvien teemat voivat vaatia näyttelemistä mallilta, mutta tunteiden on oltava aitoja, jotta kuvat ovat uskottavia. Feikkaaminen näkyy kilometrien päähän ja liika yrittäminenkin voi helposti pilata lopputuloksen. Aitous on nykypäivänä niin harvinaista, että kun sitä löytää jostain, ei siitä halua päästää irti.
En kulje kuvauslista mukanani, koska silloin minulta saattaisi jäädä huomioimatta kaikki ne hetket, jotka tekevät juuri sillä hetkellä kuvaamistani häistä ainutlaatuisen. Sen takia vierastankin Pinterestin hääidealistoja enkä tykkää kopioida potreteissakaan muiden ideoita, ainakaan kirjaimellisesti ja listasta katsoen. Pyrin aina taltioimaan sellaista raakamateriaalia, jonka avulla voin kertoa hääpäivän tarinan sellaisena, kuin se tapahtui.
Olen Turussa asustava 23-vuotias valokuvaaja ja opiskelija. Ensimmäiset 11 vuotta lapsuudestani vietin kuitenkin Tukholmassa – olen siis kaksikielinen. Äitini on suomalainen ja isäni on Irakilainen kurdi ja olen tästä johtuen koko elämäni aikana altistunut monille eri kulttuureille. Koenkin tämän olevan yksi syistä miksi jatkuvasti janoan yhä uusiin kulttuureihin tutustumista – vieras on kiehtovaa. Mieltymykseni näyttävyyteen ja kirjavuuteen joka näkyy osittain myös valokuvissani saattaa samoin juontaa juurensa irakilaisista kansallispuvuista joita olen pienestä saakka päässyt ihastelemaan.
Pyrin tekemään kuvaustilanteesta rennon ja kiireettömän. Juttelen paljon kuvattavien kanssa ja pidän heidät huomion keskipisteenä. Miljöö, meikki sekä sopivat asusteet luovat ihanteellisen pohjan myös kokemattomalle kuvattavalle. Monesti näytän itse esimerkkiä asennoista ja teen pieniä korjauksia. Myös erilaiset sanat, mielikuvat ja musiikki auttavat pääsemään oikeaan fiilikseen.
Tutki valoa kameran läpi eri kelloinaikoina päivän mittaan. Tämä auttaa hahmottamaan valon kovuutta ja pehmeyttä, sekä millaisen tunnelman se kuviin luo. Näin opit myös millaisesta valosta pidät. Kaikkea ei tarvitse myöskään kuvata myötävalossa, vaan joskus vastavalo tuo kuviin mielenkiintoisemman tunnelman.
Jo ensisilmäyksellä korteista huomaa kuinka eri merkintöjen määrä on lisääntynyt. Sanaparit korttien perässä rupeavat olemaan luokkaa SDHC Class10 UHS-I U3. Suuressa megapikselisodassa kameravalmistajat ovat kilpailleet vuorotellen resoluutiokuninkuudesta. Samalla tavalla muistikorttivalmistajat tuntuvat puskevan yhä hurjempia kortteja markkinoille.
Villien teinivuosien jälkeen heräsi ajatus uudestaan tehdä jotain luovaa, kun tiesin että omaan visuaalista silmää kuitenkin löytyy. Kokeilin piirtämistäkin uudelleen, tällä kertaa tietokoneella ja hankin piirtopöydän yms. Kaikesta huolimatta ei se tuntunut vieläkään ihan siltä omimmalta jutulta. Tuohon aikaan ei vielä Facebookia ollut, mutta vastaavia palveluita mihin piti omia kuvia laittaa, ja sitä kautta tuli opiskeltua kuvankäsittelyä, koska pitihän sitä saada hienommat kuvat kuin muilla.
Kuvankäsittelyn perusteiden taitaminen on olennainen osa valokuvauksen opettelua. Etenkin RAW-kuvien kohdalla jälkikäsittelyn tuomat mahdollisuudet on tärkeä opetella. Monilla kynnys opetteluun vaikuttaa kuitenkin olevan suuri ja mahdollisuuksien määrä lähinnä hämmentää käyttäjiä. Eri foorumeilla näkee usein kysymyksiä, kuten mistä ohjelmasta kannattaa aloittaa.
Itsensä toteuttaminen on taidetta, oli se sitten ruoanlaittoa, kirjanpitotyötä tai myyntityötä – jos se tulee puhtaasti meidän sisältä, se on taidetta.
Nykyisin pidän kuvien ykkösprioriteettina juuri aitojen tunteiden esiintuomista, koska ne heijastavat eniten juuri ihmisen omaa persoonaa. Aikaisemmin saatoin sommitella ihmisiä liian pitkään tiettyihin asentoihin, jotka eivät näyttäneet millään tapaa luonnollisilta. Myöhemmin rupesinkin kritisoimaan omaa kuvaustyyliäni ja annoin tilaa aidoille reaktioille.
Luonto merkitsee minulle luovuutta ja rauhoittumista. Luonnossa olemme läsnä itsemme kanssa. Se tuntuu laittavan asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin. Ongelma, joka on saattanut työpäivän aikana harmittaa, ei enää luontopolulla tunnukaan niin isolta asialta. Vietän paljon aikaa mökillä ja vesillä. Sanon aika usein, että jos saisin valita, niin asuisin mökillä.
